Näyttely avoinna päivittäin klo 14–20
Kuulun niihin, jotka valokuvaavat mieluiten tutuiksi tulleissa paikoissa. Uudet ympäristöt ja kohteet avautuvat silmälle ja mielelle hitaammin. Tutuille kohteille muodostuu toisenlainen merkitys: valokuva ei ole vain kuva jostain vaan kuva suhteesta siihen. Parhaimmillaan tämä ulottuvuus välittyy katsojalle – kuvat kantavat tunnetta, muistia ja kokemusta. Valokuvaaja ei ole ohikulkija vaan läsnä ja kiinni siinä, mitä kuvaa.
Ympäristö, josta tämän näyttelyn kuvamateriaali on koottu, on minulle tuttu monen vuosikymmenen ajalta: Jyväskylän Seminaarinmäki, yliopiston alue ja siellä erityisesti pääkirjasto ja sen lähiympäristön rakennukset. Alue on tullut minulle tutuksi ensin opiskelun, sittemmin mm. tutkijan työn myötä.
Nykyisin, aktiivisten työelämävuosien jälkeen, vietän edelleen mielelläni aikaa Lähteessä, jolla nimellä yliopiston kirjasto nykyisin tunnetaan. Paikka merkitsee minulle viihtyisää ja stimuloivaa ympäristöä, kokemusta harmonisesta tilasta, ihmisen mittakaavaan sopivasta ja suunnitellusta. Paikka on tunnustettu ja palkittu arkkitehtuurikohde käytyään läpi laajan uudistuksen arkkitehti Ari Sipisen johdolla 2020-luvun alussa.
Mutta ennen kaikkea, nyt käsillä olevaan näyttelyyn liittyen: paikka ja alue ovat ovat tulleet itselleni tutuiksi, tärkeiksi ja visuaalisesti merkityksellisiksi ja läheisiksi.
Näyttelyn teemana ovat kohteen portaikot: askelmat, kaiteet, porraskuilut. Portaat ovat arkipäiväinen kulkureitti, fyysinen rakenne ja siirtymän väline. Olen kuvannut niitä kuitenkin ensisijaisesti muotoina, valoina ja väreinä.
Arkkitehtoniset tilat ovat tarjonneet lähtökohdan. Näyttelyn kuvissa portaista on tullut rakenteita, rytmejä, viitteitä fyysisiin kohteisiin, joiden visuaalisia elementtejä yhdistellään vapaasti, leikitellenkin. Muodoista ja välillä hyvin pienistäkin yksityiskohdista rakentuu kokonaan uusia maisemia, joissa abstraktio ja mm. geometriset muodot, värit ja sävyt nousevat pääosaan.
Vain muutamat kuvista ovat suoria valokuvia. Suurin osa on monivalotuksia, kollaaseja sekä ns. kuvansulautuksia (in-camera image overlay). Valokuvien sijasta onkin ehkä oikeampaa puhua valokuvapohjaisista teoksista. Lähde-kirjaston lisäksi töissä on näkymiä joistain alueen ulkoportaista.
Taiteellisesta työskentelystäni
Tutun sanonnan mukaan taide on tapa olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa, tapa nähdä ja kysyä. Ajatukseen on helppo yhtyä, samoin kuin siihen, että taide syntyy jossain tietoisen ja tiedostamattoman rajalla. Uskon, että kuvaava katse ja kamera suuntautuvat sen mukaan, mitä olemme kokeneet, havainneet, tai mitä juuri nyt tunnemme ja tiedämme (tai ehkä emme vielä tiedä tuntevamme tai tietävämme). Jokin kutsuu meitä näkemään, jostain ilahdumme, jotain kaipaamme, jotain kavahdamme. Kuvan katsojalla puolestaan on oma taustansa, muistinsa ja viitekehyksensä, joiden mukaan hän katsoo, näkee ja antaa merkityksiä.
Palaan usein mielessäni Anais Nin’n ajatukseen: ”Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisina kuin itse olemme.” Taide liittyy minulla tähän: se ei ole niinkään maailman kuvaamista, vaan sen kokemisen näyttämistä.
Visuaalisuus, väri ja muoto ovat minulle sisällön kantajia, eivät ‘vain’ estetiikkaa. Kuvauskohteeni vaihtelevat paljon eikä niitä voi oikeastaan nimetä. Luonto esiintyy usein töissäni, mutta ei dokumenttina todellisuudesta, vaan värinä, rakenteena tai osana jotain uudelleen tulkittua, ehkä sisäistä maisemaa, metaforana. Se ei ole kohde niinkuin eivät muutkaan aiheet, vaan materiaalia katsomiselle.
Olen valokuvaajana itseoppinut ja jäsen Lahden Valokuvataide r.y.:ssä ja Luovan valokuvauksen keskuksessa Jyväskylässä. Näyttelytoimintaan olen osallistunut vuodesta 2009 alkaen.
Antti Laitinen
KM, kouluttaja
anttijussi.laitinen@gmail.com,
puh. 040 5902382
Instagram: anttilaitinenphotographs
Taidetila Hoppa 
Jätä kommentti