Näyttely avoinna ti–la klo 12–18, su klo 12–16
Kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa Taidetila Hopassa on nähtävillä Tapio Laitisen teoksia.
Laitinen käyttää teoksissaan sekatekniikkaa, joka yhdistelee paperikollaasia ja maalausta. Usein kollaasia kuvaavampi termi on paperimosaiikki, sillä teospintaan liimatut paperin palat eivät ole kokonaisia hahmoja ja elementtejä, vaan ne vastaavat pienempiä ja muodottomampia värialueita, kuten pensselinvetoja tai digitaalisen kuvan pikseleitä.
Maalauksen osuus töissä tuo mukaan orgaanisuutta, ja maalattu alue voi myös toimia kontrastina paperileikkeille. Toisaalta sen avulla voidaan sulauttaa toisiinsa eri elementtejä ja värejä, häivyttää tai korostaa osia. Akryyli sopii öljyttömänä hyvin käytettäväksi paperin kanssa. Valmiissa teoksissa maalauksen ja mosaiikin suhteellinen osuus vaihtelee tarpeen ja tasapainon mukaan.
Koska paperipaloista muodostettu tekstuuri on hyvin rikas, se vangitsee katseen. Teoksen pinta on ikään kuin jatkuvassa hienovaraisessa liikkeessä kun ihmissilmän fokus vaihtelee kokonaisuuden ja yksityiskohtien välillä. Vaikutelma on impressionistinen, ja pinnan tulkinta voi vaihdella katsojien välillä suurestikin.
Teosten temaattinen sisältö on moninainen. Teoksissa on mukana usein ihmisen ja muun luonnon välisen ristiriidan kuvauksia, ja ihmisen psykologian kuvauksia. Näyttelyssä on myös mukana teoksia edellisestä näyttelystä Viimeinen huone, joka käsitteli kuolemaa ja elämän loppuvaihetta.
Näyttelyn pääteos Kohtaus menneestä on yksi esimerkki suunnasta, mihin taiteilija haluaa viedä työtään. Siinä sekä sisältö että tekniikka kohtaavat toisensa parhaiten. Vanha kellastunut paperi, punertunut painomuste, 1960-luvun kirjasimet – kaikki tämä vie katsojan nopeasti menneeseen aikaan.
Teoksessa paperimosaiikki nostaa kuvan esiin kuin osittain väärin muistetun tapahtuman, pinnaltaan alati muuttuvan unen, tai rikkoutuneen valokuvan. Tältä pohjalta nousevat esiin myös teoksen teemat, liittyen mm. vaikeiden kokemusten, tunteiden ja tapahtumien torjumiseen.
Teokset eivät suoraan yritä mallintaa näkemiseen liittyviä ilmiöitä kuten pareidoliaa tai hahmopsykologiaa (Gestalt psychology), mutta nämä avaavat kiinnostavia näkökulmia pirstoutuneen kuvapinnan näkemiseen ja tulkintaan liittyen. Aikaisemmissa näyttelyissä on tullut vastaan ihmisiä, jotka eivät katseellaan löydä ihmiskasvoja tai -hahmoa paperimosaiikin kaaoksesta. Tämä on muistutus siitä, miten eri tavalla näemme maailman ja sen objektit ympärillämme ja miten muodostamme niistä tulkintoja ja muistikuvia.
Luonnokset ja ideat teoksiin voivat syntyä monella tavalla. Taiteilija on valokuvannut ihmismalleja, luonut hahmoja piirrosten pohjalta, etsinyt referenssejä valmiista valokuvista, ja käyttänyt jopa 3D-mallinnusta apunaan.
Perinteinen kollaasitekniikka elää mukana suunnitteluvaiheessa. Kohtaus menneestä -teos on alkanut ensin pienenä fyysisenä kollaasina, mihin on yhdistetty leikkeitä 1960-luvun Kotiliesi -aikakauslehdistä. Näiden pohjalta on sitten tehty suurikokoinen teos paperimosaiikkina.
Oksapää on puolestaan syntynyt ensin pahvi- ja puuveistoksena, joka on valokuvattu ja sen pohjalta on luotu kaksiulotteinen teos.
Näyttely on katsaus siihen, miten tämä sekatekniikka on kehittynyt Laitisen käsissä erityisesti viimeisen 7 vuoden aikana. Ensimmäiset kokeilut tällä tekniikalla taiteilija on tehty jo yli 25 vuotta sitten. Verrokkina näyttelyssä on mukana myös yksi teos vuodelta 2003. Näyttelyssä on mukana paljon potretteja, jotka ovat toimineen ennen kaikkea alustoina kehittää edellä mainittua tekniikkaa.
Instagram: @t.j.laitinen
Verkkosivut: tapiolaitinen.fi/taide
Taidetila Hoppa 
Jätä kommentti